Olin tänään Venetsian ja Veneton historian kurssin tentissä. Kurssi oli englanninkielinen ja luennot kestivät koko kevätlukukauden. Ryhmä oli suuruudeltaan n. 10 henkeä, joista yleensä n. 7 paikalla. Kaikki ulkomaalaisia erasmuksia. Sinänsä mielenkiintoinen kurssi ja kaikista kursseista hyödyllisin täällä opiskeleville. Sen käytyään ymmärtää paljon paremmin, että monille kaupungin "erikoisuuksille" löytyy yleensä historiallinen selitys. Kurssin aihepiiri keskittyi Venetsian poliittiseen ja taloudelliseen historiaan. Ryhmäesitelmän sisällön sai sitten valita kirjalistan kirjoista (tiivistelmä). Opintomateriaaliin liittyen ongelmana oli se, että kurssin kirjoja ei ollut kirjastossa eikä kirjakaupoissa. Tilasin oman kirjani Amazonin kautta (Amerikasta!, tyyristä) ja sen perille tulo kesti monta viikkoa, joista yli 2 viikkoa Italian "transitissa". Toisesta kirjasta saimme tarvittavat pdf:t sähköisinä. Luentokalvoja piti opiskelijoiden pyytää useita kertoja, mutta nekin kaikki tulivat sähköisinä. Luennoilla piti olla aktiivinen, ongelma vain oli siinä, että materiaali tuli yleensä jälkikäteen ja näin ollen piti yrittää arvata, mitä opettaja milloinkin tarkoittaa. Sinänsä opettaja oli ihan hauska tyyppi, joskin englanninkielen taito ei ollut niin hyvä kuin kaikilla opiskelijoilla.
Olin kahdestaan yhden toisen erasmuksen kanssa tentissä yliopiston Dipartimento di Managementin hulpeissa tiloissa, jossa kaikki oli (poikkeuksellista täällä) uutta ja kiiltävää. Saimme tehdä tentin aikaisemmin kuin muut, koska toinen tyttö lähti kotiin jo ennen varsinaista tenttipäivää ja mulla olisi ollut kaksi tenttiä samana päivänä. Tentissä oli 2 kysymystä, yksi kummastakin kirjasta ja aikaa 90 minuuttia. Ylipiston leimalla varustetut koepaperit jälleen käytössä ja vastauskieli englanti. Työmäärältään kurssi kyllä vastasi 6 opintopistettä: luennot, esitelmä + osat kahdesta kirjasta + tentti.
Suunnittelen tsekkaavani kaikki kirkot, joihin kurssilla esiintulleet doget on haudattu ja käyväni katsomassa hautamuistomerkit. No, ehkä en sentään mene Istanbulin Basilica di Santa Sofiaan katsomaan Doge Enrico Dandolon hautaa. Tosin siellä on museossa jäljellä enää pelkkä kopio hautamuistomerkistä turkkilaisten avattua haudan vuonna 1453 Konstantinopolin valloituksen yhteydessä ja heitettyä vainajan luut koirille. Kuriositeettina tuli mieleen, että täällä on muuten paljon turkkilaisia opiskelijoita.
Giudecca iltahämärässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti