Karnevaalit

Karnevaalit ovat alkaneet. Ne kestävät yli 2 viikkoa ja sinä aikana on erilaisia tilaisuuksia niihin liittyen ympäri kaupunkia.

Karnevaalivenekulkueen alkamisajankohdasta oli netissä kaksi eri kellonaikaa, mutta kulkue lähti lopulta ennakotiedoista poiketen omia aikojaan.  Canal Grande oli ihan tukossa ja vaporettokuski kävi kuumana (Io - non sono arrabbiato!...).

Joillakin juhlijoilla oli naamiot kasvoillaan, pikkutytöillä ihania prinsessamekkoja ja pojilla sankariasuja. Etenkin iltaisin tuntuu siltä kuin olisi siirtynyt ajassa muutama sata vuotta taaksepäin, kun ympärillä käyskentelee historiallisiin asuihin pukeutuneita ryhmiä. Venekulkueen saavuttua Cannaregioon, tarjottiin siellä juhlijoille pientä purtavaa: minä sain mukillisen punaviiniä, juustonpalan ja kourallisen maapähkinöitä (niitä Hessu Hopon kuorellisia superpähkinöitä - ne eivät kuitenkaan kasvattaneet viittaa hartioille enkä lentoonkaan lähtenyt...).

Teatro Goldonissa meni Leopardin Operette morali. Kappaletta ei alunperin tehty teatteria varten ja teksti olikin korkealentoisen filosofista - pääasiassa pohdittiin onnellisuutta tai sen puutetta. Henkilöhahmoissa oli edustettuna useita myyttisiä hahmoja, kuten Giove (Jupiter-jumala, vastaa Zeus-jumalaa kreikkalaisessa mytologiassa), Ercole, Vulcano, Prometeo ja kelttiläisen tarinaperinteen Tristano.  Italialaisista kirjailijoista oli esillä Tasso ja löytöretkeilijöistä Cristoforo Colombo. Esitys koostui dialogeista eri henkilöhahmojen välillä. Luontoa, sen itsensä lisäksi, edustivat maa, kuu ja maaginen kukko.

Teatterisali oli henkeäslpaavan kaunis ja sinne mentiin takit päällä. Aulassa oli jaossa paikallista sanomalehteä, Il Gazzettinoa, jota sitten lueskeltiin esityksen alkua odoteltaessa. Vieressäni istuva nainen teki ristisanatehtävää.  Teatterin yleisö tuntui tuntevan toisensa ja keskustelu oli vilkasta. Yleisö näytti seuraavan esitystä tarkkaan ja myös ymmärtävän sen sisällön (huom. sivistyksen taso) ja väliajalla jatkettiin taas keskustelua siitä, mihin se oli jäänyt. Tunnelma oli rento, samantyyppinen  kuin Suomessa elokuvateatteriesityksissä. Yleisö ei pitänyt mitenkään erikoisena esityksen korkeakirjallista sisältöä (miten kulttuurillisesti hemmoteltua väkeä täällä onkaan Suomen lätkämatsiyleisöön verrattuna).

Teatro Goldoni